Eilen oli mitä mainioin päivä linturetkelle ja kerrankin saisin
retkeillä ilman aikatauluja! Heti ensimmäiseksi kävin kurkkaamassa
viirupöllöpönttöä jossa pöllö-mamma istui totisen näköisenä hautomassa. Hyvä hyvä! Sitten jatkoin tuttuun metsikköön ja tein reilun aamulenkin kävellen
keväisessä lehtometsässä. Ensimmäisenä minua tervehti puukiipijä pariskunta
ja koiraan kirkas laulu. Tuntui, että oli kulunut ikuisuus kun olen
kuullut sen viimeksi. Ne lentelivät rungolta toiselle ja kipittivät kilpaa niitä
ympäri. Pisti ihan pakosti hymyilemään.
Olin ottanut pitkästä aikaa kamerankin
mukaan. Olen huomannut, että kuvastaidot ruostuvat hetkessä kun ei kuvaa. Siinä haikailessani metsän
siimekseen kadonneita puukiipijöitä paikalle lennähti jostain pikkutikka.
Hienoa, ajattelin, ja aloitin kuvien räpsimisen. Pian tajusin, että
naarastikkakin on paikalla. Koiras "kujerteli" mukavasti ja seuraili naarasta
varovasti puusta toiseen. En suorastaan nähnyt parittelua joka tapahtui koivun rungon takana,
mutta asia oli selvä :) Jonkun olisi pitänyt ottaa silloin kuva minusta - olin ihan
hangon keksinä!
 |
| Pikkutikkapariskunta. Koiras vasemmalla ja naaras oikealla. |
 |
| Pikkutikkanaaras keväisessä koivikossa |
Jätin tikat kodinrakennuspuuhiin ja kävelin hiljakseen valoisassa metsässä eteenpäin. Ihailin komeita tervaleppiä ja tikkojen kuorimia koivuja. Tiaisten pontevaa laulua kuului sieltä täältä. Säikytin metsonaaraan lentoon edestäni. Siivet puun näreisiin paukkuen se pakeni paikalta. Korjasin suuntaani ja toivoin, että en ollut suureksi häiriöksi.
Loikkasin alueen halki kulkevalle
soratielle, jonne aurinko paistoi vieläkin lämpimämmin. Auoin takkiani ja riuhtaisin
pipon pois päästä. Pistin silmäni hetkeksi kiinni ja nautin auringosta. Selkäni
takaa kuulin tuttua turisevaa ääntä. Pyrstötiaisia! Voi kun saisin edes jonkun
kuvan niistä, ne ovat niin hauskoja, ajattelin. Kameran säätöjen tarkistus ja
eikun pyrstötiaisia jahtaamaan –kameralla siis. Tällaisia kuvia on kamera äkkiä täynnä kun kuvattava ei ymmärrä pysyä hetkeäkään paikalla :))
Pian huomasin, että pyrstötiaisia olikin
vain kaksi.Yleensähän ne liikkuvat perheyhteisön voimalla, mutta näin keväällä ne liikkuvat parittain. Ilokseni ne lentelivät
pelottomasti matalalla pikkupuissa. Vilkkaina lintuina ne ovat haasteellisia
kuvattavia, mutta hauskoja seurata. Niilläkin oli perheen perustaminen mielessä
sillä ne keräsivät pesän aineksia: sammalia, jäkälää ja hämähäkinseittiä pesän
sidonta-aineeksi. Tässä mielestäni paremmin onnistuneita kuvia.
 |
| Poseeraus potretti |
 |
| Sammalta nokassa pesän rakennusta varten |
 |
| Ja taas oli kiire jonnekin |
 |
| Lollipop |
Alkuperäinen tarkoitukseni oli kyllä
tulla kuvaaman valkoselkätikkoja, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt. Ei se
mitään,ajattelin, minulla oli niin hyvä mieli kaikesta muusta mitä näin ja koin. Voi kevät!
