KATALONIAN KORPPIKOTKAT

Espanja ja Pyreineden vuoristo on paikka jossa vielä voi nähdä kaikki neljä Euroopassa pesivää korppikotkalajia. Niitä mekin lähdimme katsomaan huhtikuun lopussa 2015.

Korppikotkia liitelemässä

Lento Barcelonaan ja kaupungit tomut taakse mahdollisimman nopeasti. Moottoritie vei kohti Lleidaa, jota ennen käännyimme ensimmäiselle paikallistielle joka hyvältä näytti. Aurinko lämmitti jo yli +20 asteen vaikka oli vasta aamupäivä. Pysähdys tien penkalle ja matkalaukusta kevyttä päälle ja kaukoputket esiin. Harmaasirkut kitisivät peltojen reunamilla ja töyhtökiurut lentelivät mulloksella. Taivaallakin oli liiketteä sillä kattohaikarat, tuulihaukat, turkinkyyhkyt ja mustakottaraiset olivat vilkkaasti liikenteessä. Taas pieni ajo eteenpäin ja vettä ja jäätelöä ostamaan huoltsikalta. Sen pihalla staijatessa löytyikin kaukana taivaanrannassa vuorten juurella kaartelevat reissun ensimmäiset korppikotkat! Vaikka väreily olikin valtaisaa, niin totesimme niiden olevan hanhikorppikotkia: kaksiväriset siivet, ruskea ja musta, erottuvat hyvin ja näin laji erottuu varmasti vähälukuisemmasta munkkikorppikotkasta. Mukava lisä lajilistaan tuli samasta paikasta, sillä reissun ainoa niittysuohaukka teki näyttävän kierroksen lähipeltojen yllä.

Kun matka läheni majapaikkaa, oli selvää, että alavien maiden peltolajit jäisivät taaksemme. Maisemat vaihtuivat vuoristomaisiksi ja saavuimme vehreään Depresiónksi kutsutun alueen keskelle. Pyreiden vuoristo on rakentunut niin, että etelästä työntyvä mannerlaatta nostaa Ranskan ja Espanjan välillä kohoavia Pyreneiden korkeimpia huippuja mutta niiden eteläpuolelle on muodostunut toinen ”poimu”, Pikku Pyreneiden vuoristo. Näiden kahden vuoriston väliin jää rehevä ja verheä laaksoalue. Ranskan puolella tällaista vuoriston rakennetta ei ole. Koska vuoret ovat pääasiassa kalkkikiveä, on vesi uurtanut siihen valtavia kanjoneita jotka saavat tasamaan tallaajan haukkomaan henkeään. Sellaisissa olosuhteissa korppikotkien kaltaiset painavat ja isot linnut saavat hyvin ilmavirtojen aikaan saamaa nostetta siivilleen. 

Matkan majapaikka sijaitsi hienolla paikalla

 Saavuttuamme navigaattorin avustamana mahdollisimman kiemuraisen ja kapean vuoristotien kautta majapaikaamme, joka sijaitsi 1200metriä meren pinnan yläpuolella, meidät otti vastaan ystävällinen herrasmies joka sujuvalla espanjalla selitti meille kieliummikoille 1800-luvun alussa rakennetun jykevän kivitalon käyttöohjeita. Asiat tulivat kerralla selviksi sillä hoimme uskotavasti sopivin välein ”si si”. Talossa oli aurinkosähkö ja loput toiminnot kaasulla. Varasto olikin kaasupulloja puolillaan, joten ei huolta, talo oli kuin tehty tälle porukalle. Pihalta oli aivan mahtavat näkymät vuoristoon ja taivaalla lenteli korppikotkia! Tuskin oli vuokraisäntä saanut asiansa selvitetyksi kun kaikki olimme rivissa pihalla ja osoittelimme tohkeissamme taivaalle. Ja koska elämme globaalissa maailmassa jossa kaikki ymmärtävät kaikkea, huikkasi isäntä ”Si si, aguila, mucho aguila!” Kyllä nyt kelpasi aloittaa pihapinnojen laskenta. Pihapinnoja kertyi kaikkiaan 45 kappaletta. Lista ei ole ollenkaan huono, sillä kaikki retken korppikotkalajit nähtiin hyvin myös pihamaalta. Lajilista on tämän kertomuksen lopussa.

Vuoriuunilintu majapaikan pihamaalta

Seuraavana päivänä oli vuorossa opastettu linturetki. Olin tilannut retken oppaaksi Steve Westin, joka on pitkän linjan lintuharrastaja ja ammattiopas. Hänen johdollaan aloitimme tutustumisen Katalonian lintukohteisiin ja tietenkin korppikotkiin. Harmiksemme keli ei ollut oikein suotuisa, sillä oli pilvistä, tuulista ja välillä satelikin hiukan. Näimme silti hienosti partakorppikotkia, hanhikorppikotkia ja pikkukorppikotkia sekä mm maakotkan, pikkukotkan, muuttohaukan, haarahaukan ja joka paikan lajin isohaarahaukan. Aamulla majoituksesta lähtiessämme oli läheisen kylän raunioilla hienosti 40 yksilön parvi hanhikorppikotkia istuskelemassa. Ja kuten kunnon turistien kuuluukin hienon nähtävyyden nähdessään, kaikkien kamerat ikuistivat tismalleen saman näkymän. Kiivetessämme oppaamme johdolla autolla yhä ylemmäksi huonokuntoisia vuoristoteitä, näimme myös alueen muutakin eläimistöä: metsäkauriita loikki kepeästi ylöspäin tiheitä mänty- ja tammimetsiköitä muutamn kerran. Niitä olikin lohdullista katsella, sillä vatsanpohjaa kouraisi aina alaspäin katsellessa, sillä kaiteita ei teissä ollut ja rotkot olivat TODELLA syviä ja vähän käytetyt tiet huonokuntoisia. Onneksi vastaantulijoita ei juurikaan ollut, sillä vuoristojen kylät ovat autioituneet ja väki muuttanut kaupunkeihin helpomman elämän ääreen. Mutta kuten aina, perillä olo palkitsee: sitruunahemppo hyppeli koleassa kevätsäässä edessämme olevalla kumpareella. Olipa se korea näky! Ja taivaalla kierteli jälleen isoja ”mattoja”, partakorppikotkia, pikkukorppikotkia ja hanhikorppikotkia. Emme pysyneet enää laskuissa kuinka monta partakorppikotkayksilöä olimmekaan nähneet, nuoria sekä vanhoja. Pikkukorppikotkat ovat Espanjassa pesiviä muuttolintuja ja niitä näkyikin selvästi vähemmän. Se on helppo erottaa kauempaakin saman värisestä pikkukotkasta eri muotoisen ja kokonaan valkoisen pyrstönsä ansiosta.

Nuori partakorppikotka

Pikkukorppikotka

Pikkukotka

Teimme vielä retken alavimmille maille ja matkalla pysähtelimme sopiville paikoille. Lajilista alkoi täyttyä ensin vuoriston lajeista kuten tulipäähippiäisitä, pensassirkuista, vuoriuunilinnuista, vihertikasta, koskikarasta, kalliopääskyistä ja jatkui alavien maiden lajeihin kuten minervanpöllö, sininärhi, mehiläissyöjä ja paksujalka. Kävimme katsomassa myös pikkutuulihaukoille rakennettua majataloa eli korkeaa rakennusta jonka jokaiselle seinälle oli tehty useita pesimäonkaloita. Näimme lennossa mutamia pikkutuulihaukka pariskuntia, mutta niiden tulevaisuus ei kuulostanut hyvältä. Steve kertoi meille surullista tarinaa alueen luonnontilaisten arojen joukkotuhosta: ne oli melkein kaikki otettu tehoviljelyyn ja kastelusysteemit muuttivat ennen lintujen kannalta elintärkeän luontaisen kuivan aron nyt yksitoikkoiseksi viljapelloiksi. Oikeistohallitus oli lyönyt viimeisen niitin arkkuun ja ollut välittämättä suojelusopimuksista ja ottanut loputkin arot viljelykäyttöön. Jostain syystä olisimme halunneet jatkaa keskustelua aiheesta pidempääkin, mutta navakka tuuli kaatoi kaukoputket ja vei lippikset päästä ja niinpä päätimme jättää Lleidan ympäristön taaksemme. Opastetun retken päättyessä lajisaldo oli jo 69. Päivän 70:s laji tuli kun illan pimetessä lehtopöllöt aloittivat huhuilunsa ja metallisen kvit-huutonsa mökin ympärillä, jotka muuten kuuluivat puolimetristen kiviseinienkin läpi.

Mehiläissyöjä

Isohaarahaukka

Sininärhi

Seuraavaksi päiväksi olikin sovittu reippailua sillä autossa oli istuttu jo tarpeeksi. Ilma oli mitä mainioin ja tuuli oli mukavan viileä. Emme olleet ehtineet vielä kauksikaan mökiltä kun päidemme yltä kuului mahtavaa huminaa. Ensin yksi korppikotka liiti ylitsemme ja sitten kohta toinen. Ja pian niitä tuli yhä lisää ja lisää. Lähimmillään ne liitivät noin 10m korkeudelta päidemme yli. Mikä ääni niiden siivistä lähtikään! Ne kaikki syöksyivät määrätietoisesti edessämme aukeavaan rotkoon. Emme nähneet rotkoon, mutta oletimme siellä olevan jotain syötävää korppikotkille. Ehkä maatilan isäntä oli teurastanut eläimen ja vienyt teurasjätteet ulos? Joka tapauksessa korppikotkia ehti tulla paikalle aika läjä, mutta pian ne alkoivat vain tyypilliseen tapaansa kierrellä taivaalla paikan yllä ja luultavammin vain ensimmäiset saivat jotain syödäkseen. Mutta olipa kokemus!

Hanhikorppikotka

Keskiviikkona ajoimme reittiä, jota Steve oli meille suositellut. Tie näytti yhtä kimurantilta kuin meidän ”omakin” mökkitie, mutta ei muuta kuin vaihdetta pienemmälle ja kaasua lisää. Keli oli sateinen ja pysähtelimme aina kun sade vähän hellitti. Löysimme mukavan etelänpuoleisen rinteen, jonka alapuolella avautui perinteinen maalismaisema pienine peltoineen ja laidunalueineen. Sen yläpuolella eli selkämme takana alkoi pensaskerros ja karumpi luonnontilainen rinnekasvillisuus. Tämä olikin varsin oiva paikka pikkulintujen katseluun. Ensin esittäytyi kaunis ruskokerttu hauskoine pitkine pyrstöineen ja seuraavaksi saimme katsella lähieteäisyydeltä kivikkotöyhtökiurua ja kangaskiurua. Mustapäätaskulla oli jo poikaset tien varren karhunvatukkapensaassa ja emot kantoivat toukkia nälkäisiin kitoihin. Komea ja värikäs kivikkorastaskoiras ilmestyi pellon reunan puskiin ja pysyi näkyvillä melkein koko pitkän pysähdyksen ajan. Meitä kaikkia ilahdutti nähdä myös peltosirkku, joita kovin harvoin enää tapaa kotona. Nummikirvisen tunnistaminen tuotti ensin vaikeuksia, mutta kun hoksasimme kyyryssä istuvan ja sateesta märän linnun kirviseksi niin asia helpottui kummasti: se on kirviseksi hyvin vähäviiruinen ja siksi tuntomerkkejä ei oikein ensin tahdo löytyä. Matkan jatkuessa kelikin parani ja löysimme mm punapäälepinkäisen, parven mehiläissyöjiä ja rastaskerttusen raksuttamassa vuoriston tekoaltaan reunamilla kasvavassa ruovikossa.

Torstaina suuntasimme pohjoisemmaksi ja arvatkaa millaisia teitä oli luvassa? No ei ainakaan suoria eikä tasaisia. Kieputtelimme lumihuippuisten vuoristojen reunamilla ja katselimme välillä maisemia ja välillä lintuja. Löysimme korppikotkia, reissun ensimmäiset mehiläishaukat, alppinaakkoja ja alppivaraiksia joita olikin aina siellä missä korppikotkiakin. Huimia maisemia ja huimia teitä. Lopuksi laskeuduimme majapaikkamme eteläpuolelle ja jalkauduimme kävelemään vanhaa museotietä pitkin joka kulki uskomattoman upeassa kanjonissa. Vuoren seinämät saivat veden kohinan voimistumaan ja peukaloisen laulu joen reunamilta kuulosti kuin kaujuttimesta tulevalta. Korppikotkia istuskeli vuoren kielekkeillä ja niitä liiteli jokiuomaa seuraten edes takaisin. Kalliopääskyt lentelivät katselukorkeudella ja niitä olisi voinut melkein koskea, niin läheltä ne lensivät. Yksinäinen virtavästäräkki piiskutti menemään jokiuomassa ja rantasipit pitivät teerenpeliä keskellä jokiuomaa olevassa soraikossa. Paikka oli uskomattoman kaunis ja vuoret siinä ympärillä jyhkeitä.

Perjantaina olikin sitten jo kotiin lähdön aika. Koska kone lähti vasta vähän ennen yhtätoista illalla, oli meillä aikaa tehdä piipahdus Ebron jokilaakson kuuluisille suola-altaille. Tiedossa oli, että lintuja siellä tuskin enää olisi tähän aikaan vuodesta, mutta halusimme nähdä tuon erikoisen alueen. Vähän ennen altaille tuloa löytyi lammikko jossa taaperteli muutama tylli ja pitkäjalka, sekä usikenteli nokikana sekä naurulokki. Suola-altaille tullessamme niissä ei ollut enää vettä ja siellä talvehtivat linnut, mm sadat kurjet, olivat jo lähteneet pesimäpaikoilleen. Altaalla kyhjötti yksi mustajalkatyllipari, joten mukava havinto sekin. Ympärillä olevat maat olivat suureksi osaksi viljeltyjä mutta luonnontilaisiakin maita oli. Sieltä löytyi mm tuulihaukkoja, arokiuruja ja pikkukiuruja. Harmillisesti aikatulu painoi päälle emmekä ehtineet tutkia aluetta kovinkaan tarkasti. 

Kotimatka on aina pitkä ja väsyttävä, mutta päälimmäiseksi tunteeksi jäi se, että olimme saavuttaneet sen mitä olimme tulleet hakemaankiin: korppikotkia nähtiin paljon ja läheltä ja kaikkien suuri toive nähdä partakorppikotka toteuti yli odotusten. Ainoa laji jota emme nähneet oli munkkikorppikotka, mutta sitähän voi lähteä katsomaan sitten toisella kertaa.

Lajilista (PP = pihapinna)

1	Harmaahaikara	PP	Katalonia
2	Kattohaikara		Katalonia
3	Sinisorsa		Katalonia
4	Partakorppikotka	PP	Katalonia
5	Hanhikorppikotka	PP	Katalonia
6	Pikkukorppikotka	PP	Katalonia
7	Maakotka		Katalonia
8	Käärmekotka	PP	Katalonia
9	Pikkukotka	PP	Katalonia
10	Isohaarahaukka	PP	Katalonia
11	Haarahaukka	PP	Katalonia
12	Ruskosuohaukka		Katalonia
13	Niittysuohaukka		Katalonia
14	Hiirihaukka	PP	Katalonia
15	Mehiläishaukka		Katalonia
16	Varpushaukka	PP	Katalonia
17	Pikkutuulihaukka		Katalonia
18	Tuulihaukka		Katalonia
19	Nuolihaukka	PP	Katalonia
20	Muuttohaukka	PP	Katalonia
21	Punapyy	PP	Katalonia
22	Viiriäinen		Katalonia
23	Nokikana		Aragon
24	Pitkäjalka		Aragon
25	Paksujalka		Katalonia
26	Tylli		Aragon
27	Mustajalkatylli		Aragon
28	Rantasipi		Katalonia
29	Punajalkaviklo		Aragon
30	Naurulokki		Aragon
31	Etelänharmaalokki		Katalonia
32	Kesykyyhky		Katalonia
33	Sepelkyyhky	PP	Katalonia
34	Turkinkyyhky		Katalonia
35	Käki	PP	Katalonia
36	Lehtopöllö	PP	Katalonia
37	Minervanpöllö		Katalonia
38	Tervapääsky		Katalonia
39	Harjalintu	PP	Katalonia
40	Mehiläissyöjä		Katalonia
41	Sininärhi		Katalonia
42	Vihertikka		Katalonia
43	Käpytikka	PP	Katalonia
44	Käenpiika	PP	Katalonia
45	Töyhtökiuru		Katalonia
46	Kivikkotöyhtökiuru		Katalonia
47	Kangaskiuru		Katalonia
48	Pikkukiuru		Aragon
49	Arokiuru		Katalonia
50	Kalliopääsky		Katalonia
51	Haarapääsky	PP	Katalonia
52	Räystäspääsky		Katalonia
53	Nummikirvinen		Katalonia
54	Västäräkki	PP	Katalonia
55	Virtavästäräkki		Katalonia
56	Peukaloinen	PP	Katalonia
57	Koskikara		Katalonia
58	Punarinta	PP	Katalonia
59	Etelänsatakieli	PP	Katalonia
60	Mustaleppälintu	PP	Katalonia
61	Kivitasku		Katalonia
62	Mustapäätasku		Katalonia
63	Sinirastas		Katalonia
64	Kivikkorastas		Katalonia
65	Laulurastas	PP	Katalonia
66	Kulorastas		Katalonia
67	Mustarastas	PP	Katalonia
68	Mustapääkerttu	PP	Katalonia
69	Lännenorfeuskerttu		Katalonia
70	Rusorintakerttu	PP	Katalonia
71	Ruskokerttu		Katalonia
72	Rastaskerttunen		Katalonia
73	Pajulintu	PP	Katalonia
74	Vuoriuunilintu	PP	Katalonia
75	Tiltaltti	PP	Katalonia
76	Hippiäinen	PP	Katalonia
77	Tulipäähippiäinen		Katalonia
78	Pyrstötiainen	PP	Katalonia
79	Töyhtötiainen		Katalonia
80	Sinitiainen	PP	Katalonia
81	Talitiainen	PP	Katalonia
82	Pähkinänakkeli	PP	Katalonia
83	Eteleänpuukiipijä	PP	Katalonia
84	Etelänisolepinkäinen		Katalonia
85	Punapäälepinkäinen		Katalonia
86	Harakka	PP	Katalonia
87	Närhi	PP	Katalonia
88	Alppivaris		Katalonia
89	Alppinaakka		Katalonia
90	Nokivaris		Katalonia
91	Korppi	PP	Katalonia
92	Kottarainen		Katalonia
93	Mustakottarainen		Katalonia
94	Kuhanäkeittäjä	PP	Katalonia
95	Varpunen		Katalonia
96	Peippo	PP	Katalonia
97	Tikli		Katalonia
98	Viherpeippo	PP	Katalonia
99	Sitruunahemppo		Katalonia
100	Keltahemppo		Katalonia
101	Punatulkku	PP	Katalonia
102	Nokkavarpunen		Katalonia
103	Peltosirkku		Katalonia
104	Keltasirkku		Katalonia
105	Pensasirkku	PP	Katalonia
106	Vuorisirkku		Katalonia
107	Harmaasirkku		Katalonia