Kasvikurssi Rantasalmella

Kulttuurilajeja

Kesän ensimmäinen kasvikurssi pidettiin 27. - 29.6 Rantasalmella. Ensin kierreltiin kylällä katselemassa tuttuja ja vähän tuntemattomiakin kasveja. Seuraavan päivänä retkeilimme Linnansaaren kansallispusitossa ja viimeisenä päivänä kävimme katsomassa muutamia harvinaisuuksia.

Ukonpalko Bunias orientalis

(Idän)ukonpalko on kookas ja roteva keltakukkainen kasvi, joka kuuluu ristikukkaisiin. Ristikukkaisilla kasveilla on neljä terä- ja verholehteä ja varsilehdet ovat tavallisesti kierteisesti. Ristikukkaiset kasvit tuntee myös niiden hedelmistä, jotka tavallisesti ovat pitkittäin aukeavissa liduissa. Ukonpalko on tullut meille idästä, aina Kaspianmeren aroilta asti viljan siementen ja hevosten rehuheinän joukossa joskus 1700-1800-luvulla kun maassamme oli itänaapurin kasakoita. 1900-luvulla ukonpalko on levinnyt vanhoilta kasvupaikoiltaan, venäläisten kasarmien alueilta, teiden varsia pitkin muualle maahan.

Ketotyräruoho Herniaria glabra

(Keto)tyräruoho on niinikään muisto kasakoista. Se on levinnyt maahamme joko viljan joukossa tai sitten ihan tarkoituksella tuotuna. Saattoi nimittäin olla myös niin, että kasarmin puoskari on tuonut sitä mukanaan, sillä tunnetusti varusmiesten joukossa oli aina niitä jotka tarvitsisvat apua sukupuolitauteihin, joihin juuri tyräruohoa on rohtolääkkeenä käytetty. Nykyään sitä löytää Rantasalmen kirkonkylän vilkkaimmalta raitilta, katukiveyksien raoista, mistä tämä kohokkikasveihin kuuluva alkujaan aron kasvi on mieltynyt. Se on heikko kilpailija ja häviää, jos kasvupaikat heinittyvät.

Harmio Berteroa incana

Harmion nimi juontuu sen siniharmaasta olemuksesta. Varsi ja lehdet ovat tiheään tähtikarvaiset ja saa kasvin tuntumaan kuin hiekkapaperilta tehdyksi. Isot kukat tiheässä kukinossa antavat kasville näyttävyyttä. Harmiota onkin pidetty myös puutarhoissa, joissa sitä soisi näkevän nykyäänkin. Harmio on myös vanhojen varuskuntapaikkojen kasvi ja itätulokas sekin. Se kestää hyvin kuivuuttaa ja kukkii kauan ja nykyään se on löytänyt paikkansa kadunvarsilta, kedoilta ja hietikoilta.

Linnansaaren kansallispuiston lehdot

Linnansaaren kansallispuiston pääsaari Linnansaari on tunnettu rehevistä lehdoistaan.7km pitkällä luontopolulla voi tavata useita rehevien lehtojen tunnusomaisimpia kasveja. Lisäksi Linnansaaressa on museoalue, jossa on iso kukkaniitty ja vanhoja rakennuksia. Eteläpäässä on leirintäalue palveluineen ja pohjoispäässä saarta on Linnavuori, jolta aukeaa hienot näkymät yli Haukiveden.

Isotalvikki Pyrola rotundifolia

Pikkutalvikki Pyrola minor

 Isotalvikki kukkii isoin valkoisin kukin ja tulee helposti huomatuksi. Sitä voi jopa erehtyä luulemaan joksikin kämmekäksi, niin näyttävä kukinto on. Linnansaressa luontopolun varrella kasvikurssilla näimme muitakin talvikkeja kuten tähtitalvikin, keltatalvikin, pikkutalvikin ja hyvin yleisen nuokkutalvikin.

Valkolehdokki Platanthera bifolia

Valkolehdokki on yksi komeimmista ja tunnetuimmista kämmeköistämme. Sen tuoksuvat kukat ovat komeimillaan juuri nyt, juhannuksen aikoihin. Linnansaaressa valkolehdokkia nähtiin koko matkalla vähän väliä. Näimme myös kaksi erillistä lehtoneidonvaippakasvustoa, kummassakin neljä vartta, mutta harmiksemme kasvi ei ollut aivan vielä kukassa sekä komean pesäjuuren.

Lehtoneidonvaippa Epipactis helleborine

 Maariankämmeköitä oli myös siellä täällä matkamme varrella. Löysimme myös yhden viimevuotisen yövilkan kukkarangan ja joitakin lehtiä sammalen seasta.

Lehto-orvokki Viola miribalis

Lehto-orvokin lehdet ovat suuret ja kauniin vihreät. Se kukkii alkukesästä, ennenkuin lehdon puihin puhkeavt lehdet varjostavat metsän pohjaa. Senkin jälkeen kukkia tulee, mutta ne jäävät aukeamattomiksi ja eihän siihen ole tarvettakaan kun lehto-orvokki pölyttää itse itsensä. Lehto-orvokin lisääntyminen on hidasta ja sen kehittyminen siemenestä uudeksi lisääntyväksi kasviksi voi viedä useita vuosia, jopa kymmenen vuotta.

Metsälehmus Tilia cordata

Niinipuu eli metsälehmus on pohjoisimmilla levinneisyysalueillaan Etelä-Savossa. Sen sydämen muotoiset lehdet on helppo tunnistaa ja se on yksi lehtojen peruskasveja Linnansaaressa.

Lehtokuusama Lonicera xylosteum

Pehmeälehtinen lehtokuusama viihty valoisissa ja rehevissä lehdoissa. Keväällä siinä on tuoksuvat vaaleat kukat ja myöhemmin niistä kehittyy pieniä punaisia marjoa jotka ovat myrkyllisiä. Tosin linnut popsivat niitä mielellään ja myrkyllistä onkin vain itse siemen, ei hedelmälihä siinä ympärillä. Lintujen ulosteen mukana siemenet sitten leviävät uusille kasvupaikoille.

Metsäruusu Rosa majalis

Se joka ei ole haistanut metsäruusua on jäänyt paljosta paitsi! Ruusun voimakas, mutta ei imelä tuoksu huumaa muitakin kuin kimalaisia. Metsäruusu on kuivien lehtojen tyyppikasvi ja se kasvaa mielellään kivien päällä tai kalliorinteessä valoisalla ja lämpimällä paikalla.

Metsäruusun tunnistaa mm parittaisista piikeistä kukkivan haaran nivelissä.

Lisää lehtokasveja

Seuraavana päivänä kasvikurssi suuntasi katselemaan niin kostean lehdon kuin suonkin lajeja sekä tekemään muutamia tienvarsibongauksia.

Soikkokaksikko Listera ovata

Soikkokaksikon vihreät kukat eivät helposti erotu muusta kasvillisuudesta, vaikka kasvi onkin korkea ja komea. Soikkokaksikko on Etelä-Savossa harvinainen lehtojen kasvi.

Sudenmarja Paris quadrofolia

Sudenmarja on tyypillinen lehtokasvi: suuret vihreät lehdet kertovat ravinteisesta kasvupaikasta. Kukka on ehkä vaatimattoman näköinen mutta sitäkin eksoottisempi. Sudenmarja on myrkyllinen.

Koiranheisi Viburnum opulus

Koranheisi harvoin kukkii metsässä, mutta valoisassa lehtorinteessä niinkin voi käydä. Varsinaiset kukat sijaitsevat erilaistuneiden valkoisten reunalehtien keskellä ja kuvassa ne ovat vielä nupussa.

Pieni suokierros

Seuraavaksi loikattiinkin suolle katsomaan kauniin kukkivaa tupasvillaa.

Suolla olikin yllätys: tiheänä kasvustona tähtitalvikkeja! En muista kyllä koskaan aikaisemmin nähneeni tähtitalvikin kasvavan ihan rehellisellä suolla karpaloiden ja raatteen keskellä vaikka kirjallisuudessa kasvupaikoiksi korvet mainitaankin.

Tähtitalvikki Moneses uniflora

Isokarpalo Vaccinium oxycoccos

Meillä on kaksi karpaloa, isokarpalo ja pikkukarpalo. Kumpaankin tulee syötäviä punaisia marjoja, mutta pikkukarpalon marjat taitavat jäädä pienuutensa vuoksi kerääjiltä keräämättä. Tänä vuonna karpalo näyttää kukkivan hyvin.

Kalvassara Carex pallescens

Kalvassaran paras tuntomerkki on ns pyykkilautarypytys lehden tyvellä, joka näkyy kuvassakin.
Pullakot ovat pitkulaisia ja pyöreitä ja tähkät ovat tiiviisti varren yläosassa.

Keltasara Carex flava

Nimensä mukaisesti tähkät ovat kellertäviä ja koko kasvi on kellanvihreä. Keltasara viihtyy rehevillä kasvupaikoilla ja se on kalkinsuosija.

Kostea lehto ja puron varsi

Kotkansiipi Matteuccia strthiopteris

 Kotkansiipi viihtyy kosteissa lehdoissa ja puron varsilla. Se on yleensä valtalji siellä missä sille on sopivia kasvupaikkoja eikä muita saniaisia juurikaan näy.

Korpisorsimo Glyceria lithuanica

Tässä kohtaa oli ensin maininta hajuheinästä, mutta tarkemmin kasvia katseltuani, huomasin sen olevankin korpisorsimo! Harvinainen laji sekin Etelä-Savossa.

Velholehti Circaea alpina

Velholehti viihtyy kosteassa ja rehevässä ympäristössä. Usein sen tapaa kasvamassa kotkansiipien alla, jotka nekin viihtyvät kosteissa lehdoissa. Velholehti on hyvin pieni kasvi, mutta se esiintyy aina runsaana siellä missä sitä onkin.

Tienvarsibongauksia

Ketotuulenlento Filago arvensis

 Ketotuulenlento oli löytänyt kasvupaikan levähdyspaikan pientareelta. Tosin viikatemies oli käynyt kaatamssa suurimman osan tästäkin vaatimattomasta kasvustosta, joka ei kyllä ketään voi häiritä.

Mäkitervakko Lychnis viscaria

Tänä vuonna mäkitervakot kukkivat todella runsaana kuivilla kallioilla ja hiekkaisilla tienvieruksilla.

Vuorimunkki Jasione montana

Samoin on vuorimunkin laita. Sadat kukkivat vuorimunkit värjäävät kallionlaen siniseksi. Tämäkin kasvusto uhkaa jäädä rakentamisen alle jos alueella vireillä oleva rakennuskaava toteutuu.

Tunturikurjenherne Astragalus alpinus

Nimensä mukaisesti tunturikurjenherne on alunperin tunturikasvi. Nykyään sitä voi kuitenkin tavata sieltä täältä maanteiden varsilta jossa se muodostaa kauniita ja värikkäitä kasvustoja.

Viimeisenä meitä ilahdutti hieno masmalokasvusto, joka oli ilmestynyt hiekkaiseen tienpenkkaan. Masmalot ovat koko maassa harvinaisia ja se on rauhoitettu.

Masmalo Anthyllis vulneraria

Masmalot ovat vaikeasti tunnistettavia, koska niiden ulkoasu vaihtelee suuresti. Kuvan masmalot ovat luultavammin pohjanmasmaloita Anthyllis vulneraria ssp lapponica.

Seuraava kasvikurssi järjestetään 9. - 11.7.2012 
Tiedustelut ja ilmoittautumiset tästä linkistä KASVIKURSSI