Yölintu

Tulin vetämästä yölaulajaretkeä ja lähdin sen jälkeen omille poluilleni kuuntelemaan jostain syystä sinä yönä kovin hiljaisia yölaulajia. Kun olin Kosulanlammen padon luona Kupialassa, Rantasalmella ja en ollut uskoa korviani. Luulin kuulleeni kehrääjän hurinaa. Olin jo vuosia toivonut kuulevani kehrääjän mystistä ääntelyä yötaivaalla. Ystäväporukassamme kehrääjästä olikin tullut jo iso legenda, koska se oli jäänyt meiltä aina vain havaitsematta. 

Lähdin kävelemään äänen suuntaan ja huomasin, että siellä oli myös iso puuverstas jonka pihamaalla oli paljon lautoja taapelissa. Olisiko siellä jokin kone joka hurisee, ehkä kuivain? Mutta koska ääni välillä loppui ja taas alkoi, aloin epäillä että ehkä sittenkin olin ihan itse löytänyt elämäni ensimmäisen “oman” kehrääjän. Kipaisin takaisin autolle ja ajoin tietä pitkin metsikön toiselle puolelle mistä äänen ajattelin tulevan. Pysäytin auton tienristeykseen mäen päälle ja nousin ulos. Oli aivan hiljaista. Vettä satoi hiljakseen ja taivas oli ukkosenmusta. Takki liimaantui käsivarsiin ja selkään, ehkä kosteasta ilmasta tai ehkä sittenkin pelkästä jännityksen tuomasta hiestä.

Kuuntelin. Ei mitään. Kävelin vähän matkaa ja pysähdyin. Ei edelleenkään mitään. Odotin. Kävelin takaisin autolle ja odotin uudestaan. Mistä se ääni oikein sitten tuli jos ei täältä, ehdin jo hätäillä. Samassa näin silmäkulmastani linnun laskeutuvan tien yli menevälle sähkölangalle, vain noin 10 metrin päähän minusta. Kyyhky? Eeii ... Ja samassa alkoi uskomaton hurina! Katselin siis kehrääjää!! Kädessäni oli video jonka nappasin heti päälle. Arvasin, että niin pimeällä se ei osaa tarkentaa kohteeseen, mutta yritin silti. Sutuksi meni, mutta ääni sentään tallentui. Katselin innoissani hurisevaa kehrääjää ja kuvasin samalla. Mikä fiilis! Mikä elämys! Tällisia hetkiä ei voi tilata eikä rahalla ostaa. Tämän takia luonnon harrastaminen on aivan omaa luokkaansa. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä retkillä tapahtuu.

Kun olin kuvannut tarpeekseni, katselin tallentamaani videota siinä ulkona auton vieressä. Sieltä totta kai kuului ääntä samaan aikaan kun kehrääjä hurisi edelleen siinä langalla. Vilkaisin lintua katsoakseni kuuleeko se videon äänen. Ja se kuuli! Se kääntyi langalla suoraan minua kohti ja käänteli päätään lopettamatta hurinaansa. Se varmaankin yritti hahmottaa mistä suunnasta ääni oikein tuli. Sammutin videon ja lintu kääntyi uudestaan ja lopetti hurinansa, mutta jatkoi sitten tovin kuluttua uudestaan. Nautin tilanteesta vielä hetken ennen kuin menin autoon ja ajoin pois. Vilkaisin vielä taakseni mennessäni ja huomasin että nyt sähkölanka oli tyhjä. Kehrääjä oli jatkanut elämäänsä salaperäisenä yölintuna, pienen, mutta minua sykähdyttäneen kohtaamisen jälkeen. Kiitos yölintu!

Tässä linkki videoon joka ei siis ole kovin kummoinen :) 

 https://www.dropbox.com/s/8u12ab7yonbichd/kehr%C3%A4%C3%A4j%C3%A4.wmv