Sääksen poikasen pelastus

Sain puhelin soiton 27.6.2016, jossa perheen äiti kertoi, että heillä on hoidossa pesästä pudonnut sääksen poikanen. Sääksien pesä oli ollut korkeassa puussa avohakkuualueen reunamilla. Kova tuuli oli romahduttanut pesän ja siinä olleet kolme poikasta olivat tippuneet maahan. Vain yksi selvisi pudotuksesta hengissä. Perhe oli seurannut tapahtumia talonsa terassilta ja todenneet parin päivän päästä, että emot eivät käy syöttämässä maassa äänekkäästi kiikittävää poikastaan.

Perheen lapsien äänekkäästä vaatimuksesta poikanen oli haettu kotihoitoon. Kylmettynyt ja jo uupunut poikanen oli pikkuhiljaa vironnut vessan lämmössä ja sille maistui kädestä syötetty tuore kala. Kotihoitoon päädyttyään perheen äiti oli soittanut Heinolan lintutarhaan ohjeita saadakseen. Sieltä oli neuvottu, että lintu pitäisi saada pikimmiten johonkin toiseen sääksen pesään, jossa sillä olisi paremmat edellytykset oppia saalistamaan ja kasvamaan oikeaksi sääkseksi. Lintutarhassa kasvaneella kalasääskellä ei ole oikeastaan kummoisiakaan mahdollisuuksia pärjätä luonnossa.

Lintutarhalta oli annettu minun yhteystietoni. Niinpä kävin hakemassa 8(!) lapsen ahkerasti hoivaaman, nyt jo kovin reippaan ja äänekkäästi kerjäävän sääksen poikasen sijoittaakseni sen jonnekin sopivaan pesään hoidokiksi. Soitin muutamalle rengastajalle ja päädyimme sijoittamaan poikasen ison siirtolohkareen päällä sijaitsevaan pesään. Kukaan meistä ei kylläkään osannut etukäteen sanoa, miten tulokas pesässä otettaisiin vastaan. Ottaisivatko emot poikasen hoitoonsa? Miten jo pesässä mahdollisesti olevien poikasten kävisi jos ne olisivat huomattavasti nuorempia ja pienempiä? Vai jäisikö poikanen ilman ruokaa ja kuolisi pois?

Jätettyämme poikasen pesälle seurasimme hetken emojen reaktiota. Pesällä aina päivystävä naaras lähestyi pesää, mutta ei laskeutunutkaan pesälle. Se teki uuden lähestymisen, mutta kaartoi taasen ohi. Se oli selvästi hämmennyksissään. Taas uusi lähestyminen ja lento puun latvaan. Ei näyttänyt hyvältä. Koska keli oli sateinen päätimme, että emme jää katselemaan pesän lähistöön enempää vaan annamme elämän kulkea omia polkujaan ja poistuimme paikalta. Poikaselle oli annettu hiukan jatkoaikaa ja nyt sen jatko olisi osa luonnon omaa kiertokulkua.

Parin päivän päästä sain viestin rengastajalta, että samalle kivien päällä olevalle pesälle oli tulossa live -nettikamera. Nyt pääsimme näkemään miten siirtoistutus olisi onnistunut. Ja siellähän se oli, kaatosateesta litimärkänä, muiden poikasten seurassa ja emon hellässä huomassa! Hienoa! Nyt siitä kasvaa ihan oikea kalasääski, joka luultavammin palaa Suomeen ja kenties ehkä myös Haukivedelle muutaman vuoden päästä ja kenties perustaa oman pesänsä kumppaninsa kanssa.

Live-nettikameraa voit katsella tästä osoitteesta  http://player.pukkistream.net/kalasaaski.html

Sääsken poikasten tarinaa on seurattu ahkerasti myös sääskifoorumilla: Sääskifoorumi