Portugali 4. - 11.2.2017
Keväinen Portugali osaa olla yhtä oikukas kuin keväinen Suomikin. Sadetta, tuulta, aurinkoa, hellettä ja hallaa. Sitä kaikkea saimme kokea kevään 2017 Portugalin reissulla.
4.2.2017
Suora lento Lissaboniin
aikaisin aamulla taisi olla jokaiselle retkeläiselle aika kirpaiseva
kokemus – ainakin minulle se oli. Mutta jos on pelipaikoilla jo
aamulla klo 9:00 lintuja katsomassa on se sen väärti. Lissabonin
etelä- ja itäpuolella avautuvat valtavat kosteikkoalueet jotka
kylläkin ovat kovan rakentamispaineen alla. Voimakas vuorovesi,
lukemattomat entiset suola-altaat – nykyiset kala- ja
äyriäisaltaat, elättävät uskomattoman suuren määrän lintuja.
Monet pohjoisen kahlaajat ja vesilinnut viettävät siellä talvensa
tai pysähtyvät muuttomatkoillaan: suosirrit, valkoviklot,
pulmussirrit, mustapyrstökuirit, punakuirit, rantasipit, karikukot,
tavit, haapanat, lapasorsat ym ym löytyvät täältä. Myös
etelästä, Afrikan puolelta saapuu sinne talvehtijoita: flamingoja.
Varsinkin äyriäisaltaat ovat flamingojen ”lastenkamareita”
joissa nuoret flamingot kasvavat aikuisiksi ennen kuin osa niistä
muuttaa takaisin Afrikkaan pesimään. Altailla näkyy myös aikuisia
flamingoja, josta jotkin pesivät paikallisina.
Riisipeltoja ei ehkä heti
mieltäisi Portugaliin. Niitä kuitenkin on aika lailla samoilla seuduilla ja myös ne
vetävät lintuja puoleensa. Pronssi-iibikset, lukemattomat haikarat
kuten harmaahaikara, jalohaikara, silkkihaikara, kattohaikara ja yksi
retken kohokohdista rääkkähaikara, suosivat näitä biotooppeja.
Ja kaikkialla kosteikoiden lähistöllä, missä vain sopivaa
puoliavointa korkkitammimetsikköä on, lekuttelee tuulihaukkoja ja
liitohaukkoja. Kevät oli ollut viileä ja vasta nyt ensimmäiset muuttavat haukat olivat saapuneet, pääskysten kera.
Lissabon toivotti meidät
tervetulleeksi myrskytuulella ja sadekuuroilla. Mutta innokkuus
palkittiin sillä lintulajeja nähtiin reilut seitsemänkymmentä ja
vaikka aikaa vietimme kosteikoilla vain viitisen tuntia. Ajo matkamme
varsinaiseen määränpäähän Castro Verdeen ottaisi kuitenkin
aikansa ja vesisadekin alkoi olla jatkuvaa, joten jätimme Lissabonin
taaksemme iltapäivällä.
5.2.2017
Castro Verdessä päivä
oli mitä kirkkain ja taivas pilvetön. Lämpötila oli kuitenkin
yöllä laskenut lähelle nollaa ja paikoin jopa pakkaselle. Sateista
ei kuitenkaan ollut pelkoa ja niin toiveikkaina ja uteliaina lähdimme
katselemaan mitä ympäröivillä aroilla olisi tarjottavana.
Suunnistimme ensin
pellolle, missä on rakennettu torni pesintää varten
pikkutuulihaukoille. Laji on kovin ahtaalla sopivien elinympäristöjen
hävitessä tehomaatalouden kastelujärjestelmien viedessä
matalakasvuiset, luontaisesti kuivat ja paahteiset avomaat, eikä
sitä tapaa enää kovin monessa Euroopan maassa. Mutta meillä oli
onnea ja näimme kevään ensimmäisen pikkutuulihaukkakoiraan
saalistelemassa pesintätornin ympäristössä. Suuri osa CastroVerden ympäristöstä kuuluukin Natura 2000 -alueeseen, ns SPA
-alueeseen (Special Protection Area), jonka tarkoituksena on suojella
uhanalaisia lajeja, kuten mm pikkutuulihaukkoja.
Ajelimme pitkin pieniä
teitä jotka halkovat tasaista ylänköä harvakseltaan. Ylänkö on
maaperältään köyhää, mutta joka keväällä kukkii runsaana.
Siitä syystä aluetta kutsutaan Campo Branco (Valkoinen maa)
Aluetta halkoo monet pienet joet, jotka on padottu ihmisen
tarpeisiin. Joet kuivuvat kesäkuukusien aikana lähes olemattomiin,
jolloin lämpötila voi kohota yli 40 asteeseen. Alueelle eivät
ylety Atlantin (noin 100km päässä) tuoma kosteus vaan se jää
aluetta ympäröivien vuorten rinteille.
Kaikki alueen joet tai
padotut vesialtaat ovat siis syystäkin hyviä paikkoja pysähtyä ja
katsella lintuja. Kattohaikarat muodostavat niiden reunamille isoja
pesintäkolonioita ja jokien varsia reunustavat pensaikot antavat
suojaa ja pesimäpaikkoja pikkulinnuille. Mutta näin keväällä
sieltä löytää myös kahlaajia ja vesilintuja sekä muita
vesiympäristössä viihtyviä lintuja kuten esim virtavästäräkkejä,
västäräkkejä, pääskysiä ja tiltaltteja. Alueen avarilla
aroilla talvehtii tuhansittain töyhtöhyyppiä ja kapustarintoja ja
seassa vipeltää aina siellä täällä koomisia punapyitä. Ja
niitä pyydystäviä petolintuja. Yleisin näkemämme petolintu oli
isohaarahaukka tai hiirihaukka, mutta muitakin saalistajia löytyi:
vuorikotkia ja iberiankeisarikotkia, joita Portugalissa pesiin noin
10 – 20 paria. Iberiankeisarikotkia näimme useita,sekä nuoria
sekä aikuisia. Se on helppo lintu nähdä, sillä yksinkertaisesti
se on kooltaan niin suuri että se ei jää aktiiviselta
tarkkailijalta huomaamatta.
Samoin on toinen tämän
alueen must -laji. Isotrappi on maailman painavin lentävä lintu. Ja
kokoa sillä totisesti onkin. Onnistuimme näkemään ensimmäiset
isotrappimme kaukana kukka-arolla kävelemässä ja tapansa
mukaisesti ne hiljakseen hiipivät loivasti aaltoilevan aron kummun
taakse. Mutta seuraava kohtaaminen olikin jo huomattavasti
tunteikkaampi kun 42 yksilön parvi lensi automme editse. Koska
maisema on avoin, linnut huomaa yleensä jo matkojen päästä. Ja
niitä ehtii katsella pidemmänkin aikaa ennen kuin matkaavat
eteenpäin.
Jokainen kivikumpu ja
rauniotalo on syytä tarkastaa. Usein niissä asustaa ilmeikäs
minervanpöllö. Se on päiväaktiivinen pöllö, joka syö
hyönteisiä. Niinpä aurinkoiset päivät ovat parhaita päiviä
niiden katseluun. Koska keli oli tuulinen ja viileä, näkemämme
muutama minervanpöllö nököttivät apaattisina kiviasumustensa
päällä odottamassa kevään lämpimämpiä kelejä.
Tuuli haittasi myös
lintujen äänien kuuntelua. Tiheät pensaikot ovat samettipääkertun
ja ruskokertun lempipaikkoja. Niiden läsnäolon tunnistaa
lajinomaisesta varoitusäänestä joka on karheaa surinaa tai
raksutusta. Reissumme ainoa ruskokertun näimme vain vilaukselta kun
se lennähti ylitsemme pensaikosta toiseen. No, samettipääkerttuja
oli sitten tarjolla joka paikassa, mutta vain muutaman kerran todella
näkösällä – kuvaajien harmiksi.
Yksi retken yleisimmistä
linnuista oli värikäs ja hyvin näkösällä aina oleva
mustapäätasku. Muita yleisiä joka paikan lajeja ovat
niittykirvinen, töyhtökiuru, harmaasirkku ja heinäkerttu.
Tiltaltit ja muutamat pajulinnut ja punarinnat viihtyvät vain jokien
varsilla tai kosteikoilla, missä riittää hyönteisiä
napsittaviksi. Siniharakka on paikoitellen runsas ja näkyvä, mutta
valokuvaajan painajainen. Samoin tasaisin välimatkoin langoilla
istuvat etelänisolepinkäiset lennähtävät tiehensä heti kun
avaat auton ikkunan. Mustakottaraisia on pieninä parvina
laidunpelloilla, samoin lehmähaikarat viihtyvät parvissa
tuotantoeläinten seurassa. Joillakin pelloilla niitä saattoi nähdä
40 – 50 yksilön parvissa. Kiurut olivat nyt harvassa, lukuun
ottamatta töyhtökiuruja. Muutama arokiuru pelasti kuitenkin päivän.
Auringon jo laskiessa
kuuden maissa suunnistimme hietakyyhkyjen maille. Siellähän niitä
laidunsi vähäruohoisella rinteellä. Paras kellon aika nähdä
kyyhkyjä on aikaisin aamulla, juuri aamuhämärissä kun ne lentävät
juomapaikaltaan pelloille. Muuten niiden löytäminen onkin aika
tuuripeliä.
6.2.2017
Koska olimme viettäneet
kaksi intensiivistä lintupäivää päätimme nauttia täksi
päiväksi luvatusta lämmöstä ja auringosta ja katsella lintuja ja
maisemia ihan rauhassa sekä käyttää aikaa valokuvaukseen. Kävimme
kaupasta hakemassa pick nick -eväät ja suuntasimme kukkivalle
arolle, jonka keskellä virtasi joki. Tuli ihana ihan hellepäivä,
jolle osasimme antaa arvoa!
Vaikka emme juosseet
lintujen perässä, niin löysimme muutamia mukavia uusia
tuttavuuksia: tiklejä, keltavästäräkin, virtavästäräkin ja
paksujalkoja. Ja kuten jokainen ilta, lähdimme päivän jälkeen
syömään johonkin Castro Verden ravintoloista. Ravintolat aukeavat
illalla klo 20:00 tai 21:00. Suomalaisina olimme kuitenkin yleensä
oven rivassa kiinni jo puolta tuntia ennen. Oli ehkä hyväkin, sillä
paikat tulivat äkkiä täyteen paikallisten saapuessa ruokailemaan.
Musta possu on alueen
ylpeys. Ja sitä on saatavana monenlaisena – jos ymmärtää
ruokalistoista jotain. Alueella ei käy paljonkaan turisteja ja
englantia niistä ei juurikaan löydy. Eikä sitä
hotellihenkilökunnan ohella kukaan puhu. Ihanaa, aitoa
portugalilaisuutta! Ei massaturismia! Ja kiitollisia olimme siitä,
että yksi matkalainen oli viitsinyt opetella hiukan portugalia.
Häntä sitten tenttasimmekin aina ruokalistoja selatessamme.
Annokset ovat isoja ja täyttäviä. Kala (varsinkin turska),
äyriäiset ja musta porsas ovat vakiotavaraa kaikissa ravintoloissa.
Alkupaloiksi tulee aina oliiveja, itse leivottua leipää ja
sardiinitahnaa -hyvää! Talon viinit ovat usein varsin mainioita ja
edullisia. Jälkiruuaksi kelpaa porto, makea portugalilainen väkevä
viini. Tai sitten jokin leivos jota on tarjolla. Ruoka on siis hyvää
ja edullista. Kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen maksaa
yhdeltä hengeltä 10€ - 15€. Ja täyden masun viereenhän on
sitten mukava köllähtää …
Päivisin lounasta saa
kahviloista. Lounas on usein leipää: kaksi siivua jonka välistä
löytyy salaattia, juustoa, kinkkua, tomaattia ja kananmunaa, ihan
miten haluaa. Ja siivut ovat A4 kokoisia. Joten puolikas riittää.
Melkein joka paikasta saa kulhollisen keittoa, joka maksaa alle 2€.
Leivoksia ja kahvia on saatavilla myös. Alkoholi on edullista, lasi
brandyä tai likööriä maksaa 1,00€ - 1,50€. Juu-u, näin on.
Mutta hinnat kallistuvat kun mennään kaupunkeihin, varsinkin
etelään turistikohteisiin tai Lissaboniin.
Hotellit ovat siistejä ja
palvelu yleensä ottaen hyvää maaseudulla. Ihmiset ovat kuten
suomalaisetkin, eivät kovin puheliaita, mutta uteliaita. Portugalia
voisi kuvailla hiukan takapajuiseksi ja kotoisalla tavalla
nuhjuiseksi maaksi. Maaseudulla saattaa nähdä naisia, jotka
pukeutuvat perinteisesti: mustat paksut sukkahousut, musta hame,
musta paitapusero jonka päällä musta kudottu hartiahuivi ja päässä
musta huivi tai lierillinen hattu. Jalassa yksinkertaiset mustat
kengät. Miehiä näkee lampaita paimentamassa muutaman koiran ja
pitkän sauvan kanssa. Hevosen selässä tai jalan. Talot ovat joka
paikassa hohtavan valkoisia ja niissä kaikissa on punainen
tiilikatto. Ovet ovat matalia ja ikkunat pieniä. Katolla on
vitivalkoinen, ylöspäin kapeneva piippu, jossa on koristeellinen
huppu. Takapihoilla kasvaa muutama appelsiinipuu, on muutama kana,
pari kissaa ja koiria. Hevonen tai muuli, yleisemmin muuli. Ne
saattavat laiduntaa vapaasti ilman aitoja. Yleinen tapa on sitoa
ilman aitausta laiduntavan eläimen etu- tai takajalat löyhästi
yhteen, jolloin eläin ei pääse ottamaan kuin lyhyitä askelia.
Näin se ei ehdi kovin kauaksi kotoa päivän aikana.
Tiet ovat pääosin hyviä,
mutta kapeita. Jotkut sanovat, että portugalilaiset kaahaavat hullun
lailla. En minä vain ole huomannut mitään, minusta liikenne on
ihan kuin kotona täällä maalla. Tosiasia kuitenkin on, että
sesonkien ulkopuolella maaseudulla saa ajella ihan rauhassa,
liikennettä on vähän. Mutta kannattaa katsoa mihin auton pysäyttää
lintuja katsoakseen, sillä todella kapeilla teillä pienten kylien
välillä pientareita ei juurikaan ole ja maaperä voi olla pettävää,
varsinkin sateiden jälkeen. Isoissa kaupungeissa vauhti on
liikenteessä kova ja tilanteet tulevat äkkiä eteen. Torvet soivat
ja kolhuton auto on harvinaisuus. Autoa vuokratessa kannattaa ottaa
siis kaiken kattava vakuutus.
7.2.2017
Castro Verdestä länteen
maasto vehreytyy ja metsät lisääntyvät. Viljelysmaat ovat
aktiivisessa käytössä. Erikoisinta viljelysmaissa on, että ne
ovat puisia. Niillä kasvaa korkkitammia tasaisesti. Korkin keräys
on edelleen yksi päätoimialoista tunnetussa viinintuottajamaassa.
Korkkitammi on edelleen Portugalin tärkeimpiä vientituotteita.
Tässä tietoa korkkitammista:
http://vinepair.com/wine-blog/worlds-oldest-largest-cork-tree-the-whistler-tree/
Kuten aiemmin kerroin,
erilaiset vesistöt ovat oivia lintupaikkoja. Ouriquen kaupungin
liepeillä sijaitsee makeanveden allas patoineen, jossa kannattaa
piipahtaa. Ympäristössä on myös pinjametsiä (eng. umbrella
pine), pensaikkoa ja lehtimetsiköitä, joista löytää monenlaisia
lintulajeja. Kuivan talven johdosta vesiallas oli puolityhjä.
Lintuja sieltä löytyi kuitenkin mukavasti kuten esim silkkiuikkuja,
merimetsoja, naurulokkeja ja tarhakarkulaisina afrikanhanhia.
Eksoottisen näköisiä lintuja! Kuivilla rannoilla vipelti
mustajalkatyllejä, pikkutyllejä ja tyllejä. Niittykirvisiä oli
paljon kuten joka paikassa aikaisemminkin. Harmaasirkut helistivät
kilpaa ja turkinkyyhkyt pitivät soidintaan metsikössä.
Etelänpuukiipijä seikkaili puiden rungolla. Aamu oli sumuinen mutta
aurinko paistoi jotenkuten pilviverhon lävitse. Siniharakat,
samettipääkertut ja harjalinnut olivat aktiivisesti liikenteessä.
Kangaskiuru istui vastavalossa pensaan latvassa ja luritteli omiaan.
Sähkölangalla istui tuttu kaveri: peippo.
Matkalla pysähtelimme
pienten jokien varsille lintuja etsimään, mutta löysimme vain
tiltaltteja ja muutaman peukaloisen. Autiotalojen kohdilta etsimme
sinirastaita, mutta turhaan. Maasto muuttui yhä metsäisemmäksi.
Kävimme lounaalla Odemirassa ja ajelimme hissukseen vuoriston kautta
takaisin. Joskus kun ei etsi, niitä tupsahtaa suoraan nenän eteen.
Ajellessamme viileänä ja tuhnuisena sadepäivänä kaunista
vuoristotietä takaisin majapaikkaamme, olimme kirjaimellisesti
törmätä tiellä oleskelevaan hanheen. Se oli sellainen kesyhanhi,
valkoinen pää, kirkkaan punainen nokka ja tummanharmaa keskiruumis.
Kaunis kylläkin. Kun se oli urakalla kuvattu, huomasimme meitä
kummeksuen katsovan isännän joka seisoskeli keskellä tietä,
kanat ja lauma samanlaisia hanhia makoillen hänen jaloissaan. En
tiedä kumpi oli hämmästyneempi, me vai isäntä. Sillä tiellä ei
tainnut liikuskella autoja turhan usein sillä jäljistä päätellen
kanat ja hanhet oleskelivat selvästi tiellä ihan vakituiseen. Ja
autolastillinen outoa kieltä molottavia kameraturisteja jotka
ihmettelivät tavallista kesyhanhea eivät ehkä kuuluneet sen paikan
tavallisiin kulkijoihin.
Tien varsia reunustivat
harvinaiset luonnontilaiset sekametsät, joiden alarinteillä
kukkivat pensaskanervat komeasti. Alavimmilla mailla mimosat ja
akaasiat kukkivat parhaimmillaan keltaisina pitkin teiden varsia.
Portugalin ”metsät” ovat suurimmaksi osaksi istutettuja
eukalyptus- tai pinjametsiä. Pinjat ovat kyllä kotoisin alunperin
Iberian niemimaalta, mutta eukalyptukset muualta tuotuja.
Eukalyptusmetsät ovat hyvin köyhiä lajistoltaan kun taas
pinjametsiköt ovat mm. Iberian niemimaalle tyypillisten lajien kuten
siniharakoiden ja harakkakäkien pesimäympäristöä.
Tässä tarina
meistä skandinaaveista ja Portugalin eukalyptusmetsiköistä:
https://www.themonthly.com.au/issue/2013/june/1370181600/michaela-mcguire/eucalypt-invasion-portugal
8.2.2017
Mertola on kaupunki Castro
Verdestä itään. Samoin on Guadiana joki ja saman niminen
kansallispuisto. Joki on vuorten reunustama jokilaakso, joka on
kivistä ja vaikeakulkuista. Siellä kulkee kuitenkin retkeilypolkuja
ja se on suosittu ulkoilualue kesäisin. Tie alueelle voi olla huono
sadekelien jälkeen. Jätimme auton suosiolla kauemmaksi ja teimme
kauniin päivän kunniaksi kävelyretken ja nautimme eväät
kauniissa rotkolaaksossa. Alueella on mahdollista nähdä
korppikotkia, mutta meitä tervehtivät kaksi yli lentänyttä
maakotkaa. Laakson kivirakoilla lennähteli vuorisirkku ja havupuissa
keikkui pieni parvi pyrstötiaisia. Etelänkeltaperhosia lenteli
auringonpaisteessa. Alueen erikoisuus, pieni virvanarsissi kukki
komeasti pitkin laakson rinnettä.
Jätimme komean laakson
taaksemme ja suuntasimme Mertolan kaupunkiin lounaalle. Samalla
katsastimme linnoituksen reunamilla asustavan sinirastaan ja
vastakkaisessa rinteessä lentävät muutamat vastasaapuneet
kalliopääskyt. Ajomatkalla takaisin Castro Verdeen pelloilla oli
taas runsaasti kapustarintoja, töyhtöhyyppiä, harmaasirkkuja,
niittykirvisiä ja taivaalla aina siellä täällä hiirihaukkoja ja
isohaarahaukkoja. Lehmähaikaraparvi laidunsi lampaiden kanssa ja
yksi haikaroista oli päättänyt kulkea filtillä lampaan selässä.
Auringon laskiessa suuntasimme hotellille ja viettämään viimeistä
iltaa Castro Verdessä. Huomenna olisi lähtö etelää kohti,
suuntana Algarven maakunta ja Faro.
Virvanarsissi Narcissus bulbocodium |
9.2.2017
Ajopäivän keli
osoittautui ennustettua paremmaksi ja matka joutui nopeasti. Niinpä
nopea kirjautuminen hotelliin ja lintuja katsomaan.
Ria Formosa on suuri
kosteikko alue, joka kattaa lähes koko Portugalin etelärannikon.
Siellä on myös suola-altaita joista kerätään vielä suolaa. Osa
altaista toimii kalan- ja äyriäisten kasvattamona. Lintuja ne
keräävät tuhansittain. Faron ympäristössä altailla on helppo
liikkua, sillä ne ovat ulkoilijoiden suosiossa ja ne on myös osin
viitoitettu. Vuorovesi määrittelee sen missä lintuja milloinkin
on. Nämä paikat ovat tietenkin kahlaajien suosiossa, mutta
ympäröivillä pensaikkomailla ja kaikkialle levinneiden
golfkenttienkin nurmikoilla, saattaa tavata mukavia lajeja.
Faron lentokentän
viereisillä alueilla viihtyy nykyään läpi vuoden mm. pikkukotkia,
joita nähtiin nytkin. Muuttohaukat ovat myös ympärivuotisia täällä
ja ne käyttävät hyödykseen näitä runsaita ruoka-apajia.
Iloksemme näimmekin saalis kynsissään ohi lentävän yksilön.
Sääksiä täällä talvehtii myös, pääasiassa kuulemma Ruotsissa
syntyneitä. Suohaukoista sinisuo- ja ruskosuohaukat ovat tavallisia.
Kanavien pensaikoissa
viiletti kuningaskalastaja ja vettä siivilöivät littanoilla
nokillaan kapustahaikarat. Samettipääkertut lennähtelivät
pusikoista toiseen ja harjalintuja hyppeli golfkentän nurmikolla.
Keltahemppoja sirisi jatkuvina parvina kumipuiden ja pinjojen
latvuksissa. Mustarastaita, laulurastaita ja kulorastaita lennähteli
siellä täällä.
Golf kentän reunamilla on
lampi, jonka rannalla on lintujen katselutorni ja toinen löytyy
suola-altaiden luonta. Torneista on hyvä kuvata tai katsella lajeja
lähietäisyydeltä. Tosin, eivät ne pelokkaita ole ja lammen
reunaltakin saa hyviä kuvia ja näköhavaintoja kivoista lajeista
kuten mm pikkuhaikarasta, sulttaanikanasta, pikku-uikuista,
liejukanoista, jouhisorsista ja ruskosotkista. Yksi
tukkasotkakoiraskin löytyi, joka on Portugalissa vain satunnainen
laji. Tornin ympäristössä viihtyy parvi vahanokkia ja tämä
paikka on yksi parhaista jos haluaa kuvata siniharakoita. Ne eivät
ole yhtä väisteleviä kuin maaseudulla.
Suola-altailla viihtyy
kahlaajien lisäksi myös haikaroita, flamingoja, lokkeja ja tiiroja
sekä niitä ympäröivillä ruovikko ja pensasalueilla erilaisia
pikkulintuja, näistä runsaimpina tiltaltti. Kovaäänisiä
silkkikerttusia on myös tasaisesti.
10.2.2017
Käytimme myös tämän
aamupäivän Ria Formosalla. Ajoimme aamulla hiekkadyyneille ja
katselimme varsinaisen joen suistoa, jossa viihtyy paljon erilaisia
lintuja.
Lietealueilta löytyy
runsaasti eri lokkilajeja kuten mm välimerenlokkeja ja
mustanmerenlokkeja, naurulokkeja ja selkälokkeja. Riuttatiiroja ja
räyskiä on myös siellä täällä. Lietteillä viilettää mm
pikkukuoveja, isokuoveja, karikukkoja, mustajalkatyllejä,
punajalkavikloja, meriharakoita, punakuireja jne. Suulia näkee ison
meren puolella satunnaisesti, varsinkin talvisin.
Hiekkadyynit ovat
periaatteessa rauhoitettuja, mutta villirakentaminen on tehnyt niihin
vakituisen asuntokannan ravintoloineen, hotelleineen ja muine
palveluineen. Turistiaikoina ne ovat turvoksiin asti täynnä keski-
ja pohjoiseurooppalaisia auringonpalvojia, mutta nyt paikalla oli
vain muutama saksalainen ja brittiläinen eläkeläinen
asuntoautoineen.
Paikalla asuvat ihmiset
keräävät laskuveden aikaan lietteiltä simpukoita muovipussit
jaloissa ja veitsi tai jokin kaivuväline käsissään. Heitä
seuraavat pulmussirrit, kuirit ja muut kahlaajat jotka napsivat
kaivetusta lietteestä esiin tulleita nilviäisiä. Vapaaehtoisia
opiskelijoita(?) tarpoi polviaan myöten lietteessä keräämässä
lähinnä kalansiimoja ja koukkuja. Hieno juttu!
Kun taivaanranta mustui
sääennustuksen mukaisesti hipsimme pikkuhiljaa takaisin hotellille
valmistautumaan seuraavan päivän kotiinpaluumatkaan. Ajomatkaa
Lissaboniin oli tiedossa reilut 300km muutaman mutkan kautta.
11.2.2017
Sääennuste piti
paikkansa ja vettä satoi oikeastaan koko matkan Lissaboniin asti.
Ajoimme ensin moottoritietä Algarven länsipäähän ja seikkailimme
sieltä pienempiä teitä siitä pohjoiseen. Ajatuksena oli sopivan
tilaisuuden tullen piipahtaa aina rannikolla lintuja ja maisemia
katselemaan. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Cabo Sardaossa. Siellä
jylhät ja rosoiset kalliorannat uhmaavat Atlantin aaltoja tässä
majakkaniemessä. Tuuli tuntui navakalta ja aallot iskeytyivät
komeasti jylisten seinämiä vasten. Terävähuippuisella
kalliolohkareella nyhjötti yksinäinen kattohaikara pesänsä päällä
märkänä ja onnettoman näköisenä. Olipa se pesäpaikkansa
valinnut! Seuranaan sillä oli merimetso, jota jatkuva jyly ja
suolaveden pärskeet eivät varmaan paljoa hetkauttaneet.
Alapuolella, vaahtoavassa hullunmyllyssä sukelteli karimetso.
Seinämillä istuskeli etelänharmaalokkeja ja ulapalla lenteli
selkälokkeja ja suulia. Rannan pensaikossa pujahteli joitakin
pikkulintuja, joiden ääntä ei tuulessa ja aaltojen pauhussa
kuullut, mutta näimme ainakin mustarastaan ja samettipääkertun.
Pujahdimme auton lämpöön
ja jatkoimme matkaa maalaisteitä pitkin. Liitohaukkoja, noita
Afrikasta Iberianniemimaalle levittäytyneitä kauniita
pikkuhaukkoja, näkyi lekuttelemassa tai langalla istumassa siellä
täällä puoliavonaisten viljelysaukeiden laitamilla.
Seuraava pysähdys oli
Vila novas de Milfontessa, jolloin sade oli jo muuttunut jatkuvaksi.
Pikainen vilkaisu rannikolle – riuttatiirayhdyskunta nökötti
vinolla kallionlohkareella pärskeiden suojassa. Kurvailimme
lähimpään ravintolaan ja hyvän paikan löysimmekin: siellä oli
takka jossa oli elävä tuli ja siihen edustallehan me parkkeerasimme
märkinä ja nälkäisinä. Kylläpä taas ruoka maistui: paistettuja
sardiineja ja keitettyjä pottuja -nam! Tämä oli hyvä lopetus
tälle reissulle.
Vielä tovin kurvailtiin
mutkaista korkkitammien reunustamaa tietä pohjoiseen päin ennen
kuin saavuimme tulliasemien katkomalle moottoritielle. Pitkä silta
ennen Lissabonia avaa hyvät näkymät alueen isoille kosteikoille,
mutta kuskina ei ehdi lajeja paljoa katsella. Joku missaus
liittymissä ja ylimääräinen kunniakierros neljän kaistan
liikenneympyrässä riittää, tuumailin minä ja kurvasin
lentokentän parkkiin vähän ennen pimeän tuloa. Jostain syystä
matkalaiset puhkesivat tässä kohtaa spontaaneihin taputuksiin.
Pieni odotus lentokentän ostoshelvetissä ja hetken päästä olimme
kotona takaisin lumen ja jään maassa.
Parasta näissä
reissuissa on kyllä aina mukava seura ja niin oli nytkin! Kiitos ja
kumarrus matkalaisille ja nähdään seuraavilla reissuilla!
Nähdyt lintulajit:
1 | Pikku-uikku |
2 | Silkkiuikku |
3 | Karimetso |
4 | Merimetso |
5 | Pikkuhaikara |
6 | Rääkkähaikara |
7 | Lehmähaikara |
8 | Silkkihaikara |
9 | Jalohaikara |
10 | Harmaahaikara |
11 | Kattohaikara |
12 | Pronssi-ibis |
13 | Kapustahaikara |
14 | Isoflamingo |
15 | Merihanhi |
16 | Afrikan hanhi |
17 | Ristisorsa |
18 | Sinisorsa |
19 | Harmaasorsa |
20 | Jouhisorsa |
21 | Lapasorsa |
22 | Haapana |
23 | Tavi |
24 | Ruskosotka |
25 | Punapäänarsku |
26 | Punasotka |
27 | Tukkasotka |
28 | Sääksi |
29 | Iberiankeisarikotka |
30 | Maakotka |
31 | Pikkukotka |
32 | Vuorikotka |
33 | Liitohaukka |
34 | Ruskosuohaukka |
35 | Sinisuohaukka |
36 | Niittysuohaukka |
37 | Hiirihaukka |
38 | Pikkutuulihaukka |
39 | Tuulihaukka |
40 | Muuttohaukka |
41 | Punapyy |
42 | Liejukana |
43 | Sulttaanikana |
44 | Nokikana |
45 | Isotrappi |
46 | Meriharakka |
47 | Kurki |
48 | Pitkäjalka |
49 | Avosetti |
50 | Paksujalka |
51 | Pikkutylli |
52 | Tylli |
53 | Mustajalkatylli |
54 | Tundrakurmitsa |
55 | Kapustarinta |
56 | Töyhtöhyyppä |
57 | Pulmussirri |
58 | Karikukko |
59 | Suosirri |
60 | Pikkusirri |
61 | Metsäviklo |
62 | Rantasipi |
63 | Punajalkaviklo |
64 | Mustaviklo |
65 | Valkoviklo |
66 | Mustapyrstökuiri |
67 | Punakuiri |
68 | Isokuovi |
69 | Pikkukuovi |
70 | Taivaanvuohi |
71 | Naurulokki |
72 | Mustanmerenlokki |
73 | Etelänharmaalokki |
74 | Välimerenlokki |
75 | Selkälokki |
76 | Riuttatiira |
77 | Räyskä |
78 | Hietakyyhky |
79 | Kesykyyhky |
80 | Kalliokyyhky |
81 | Sepelkyyhky |
82 | Turkinkyyhky |
83 | Minervanpöllö |
84 | Kuningaskalastaja |
85 | Harjalintu |
86 | Siniharakka |
87 | Käpytikka |
88 | Töyhtökiuru |
89 | Kangaskiuru |
90 | Kalliopääsky |
91 | Haarapääsky |
92 | Räystäspääsky |
93 | Niittykirvinen |
94 | Västäräkki |
95 | Keltavästäräkki |
96 | Virtavästäräkki |
97 | Peukaloinen |
98 | Punarinta |
99 | Mustaleppälintu |
100 | Mustapäätasku |
101 | Sinirastas |
102 | Laulurastas |
103 | Kulorastas |
104 | Mustarastas |
105 | Mustapääkerttu |
106 | Samettipääkerttu |
107 | Ruskokerttu |
108 | Heinäkerttu |
109 | Silkkikerttunen |
110 | Pajulintu |
111 | Tiltaltti |
112 | Pyrstötiainen |
113 | Sinitiainen |
114 | Talitiainen |
115 | Eteleänpuukiipijä |
116 | Etelänisolepinkäinen |
117 | Harakka |
118 | Närhi |
119 | Naakka |
120 | Nokivaris |
121 | Korppi |
122 | Mustakottarainen |
123 | Varpunen |
124 | Peippo |
125 | Hemppo |
126 | Tikli |
127 | Viherpeippo |
128 | Vihervarpunen |
129 | Keltahemppo |
130 | Nokkavarpunen |
131 | Vuorisirkku |
132 | Harmaasirkku |
133 | Vahanokka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti